KONTULA
SYMPPIS/KONTUPISTE

9.-10.8. klo 12-15

Kaikille avoimessa työpajassa pohdittiin paikallisuutta ja yhteisöllistä identiteettiä
keskustelun, kirjoittamisen, valokuvan ja liikkeen kautta.
Juteltiin, jaettiin ja kasattiin yhteen paikallistietoutta:
muistoja ja kokemuksia, kalavaleita ja urbaaneja legendoja.
Työpajassa työsttiin myös Kontulaa edustava digitaalinen jättiläishahmo,
jota pääsee tanssittamaan taiteiden yönä 27.8. osoitteessa Ostostie 3.

Kirjoituksia työpajasta:

Minun Kontulani on..

-Metro, bussi, asunto, sauna. Ilma jota hengitän…kännykkä soi, lapsen lapsi tulee käymään. Teuvo

-Vehreä, luonnonläheinen, liikunnallisuuteen kannustava. Monikulttuurinen, elämää lähellä oleva paikka. Elämän monet kirjot ja kasvot läsnä, sekä toisaalta kaukana.

-Kontulan Symppis on mun toinen hima, mun varsinaisessa himassa ei oikee viihdy.

Minun Kontulani on..

-täynnä elämää, monisärmäinen kaleidoskooppi, joka vaihtaa alituiseen muotoa. Avoin, rehellinen hienostelematon, elämänmakuinen, aito. Kontula on maailma pienoiskoossa; eri maanosat, maat, ihmiset kohtaavat täällä. 60-luvun maalta kaupunkiin muuttaneiden koti, siinä mielessä Suomen historiassa tärkeä paikka..Kontulan historia on myös osa Suomen historiaa. Susanna

Minun Kontulani on..

Symppis ja sen työntekijät ja asiakkaat. Monikansallinen ja ystävällinen, ihmiset ovat suvaitsevaisia ja yhteistyötä tehdään yli rajojen, kohti yhteisiä päämääriä. Tehdään asioita kaikkien hyväksi, yritetään ymmärtää eri kulttuurien ihmisiä ja puhaltaa yhteen hiileen. Virpi

-Luonnon vihreys ja pieneläinten elintila omassa ympäristössäni -aamun sarastaessa aivan ihana seurata mänty sekä kalliomaisemaa, jossa rusakot telmivät nurmella ja oravat puiden oksilla. Ilta-auringon lasku tuo monta värisävyä: pilven hattaroista syntyy ajatuksissani omia hahmojaan. Olen ympäristöni kanssa sinut. Tuire

Viihdyn täällä nykyisin Symppiksen vuoksi, sillä siellä tapaa kaikenlaisia ihmisiä. Aiemmin olin erakoitumassa masennuksen vuoksi, mutta Symppiksestä sain apua ja saan vieläkin, se onkin ikään kuin toinen kotini, jonne on hyvä tulla. Menneiden muistelu saa silmäni kostumaan vaikkei kaikkeen liitykään surua. Olen asunut Kontulassa yli 40-vuotta eli suurimman osan elämääni, tässä yksi muisto:

Kondekan (Kontsikan) metsädiscossa

Olimme nuoria ja innostuneita, niinpä kun kaipasimme tekemistä menimme armeijan maille metsään ja tanssimme sielä kuin discossa ikään, jotkut ottivat huikkaa ja koska keskiolut oli juuri vapautunut ruokakauppoihin sitäkin juotiin. Tanssimme sen hetkisiä disco-hittejä joita en valitettavasti muista nimeltä yhtäkään juuri nyt. Meitä oli ehkä kuudesta kahdeksaan henkeä kerralla discoilemassa -enkä edes muista kaikkien nimiä- jollakin oli kuitenkin mukanaan matka-kasettisoitin ja siitä kuuntelimme niitä kappaleita. Lauloimme tietenkin ryyppylaulujakin ja mieleeni on jäänyt laulu jossa laulettiin ”jos kaikki suomen järvet viinaksi muuttuisi…” koskapa opin sen vasta tuolloin. Näin meillä ennen mäyriksiä.

Kontula -hakusanoja, lausahduksia, paikkoja:

“Avoimuus, luonto ja vihreys, Fc kontu, Symppis, Kontupiste, Lähiöasema, asukastyö, metro, eniten keski-ikäisiä ihmisiä, puolet asukkaista yksineläviä monet muuttaneet Kontulaan 1960-luvulla, citymummo.. Kontulan peruskivi, uusi sukupolvi, Kärsimyksen kasvot voivat muuttua, venäläisten hautausmaa, rintamamiestalot, Kelkkapuisto, Rakkauden Temppeli, Mäyrä-baari, Kontufestari, mänty- ja kalliomaisema, kuningas alkoholi, ristiretket Pariisista Lontooseen (Kontulan ostarin baareja), ostari, jossa 18 baaria. Kontulassa ei ole Vaasankatua tai thai-hierontaa, Kontulassa ei siivota heikompiosaisia/huonokuntoisia pois näkyviltä “niinkuin Tapiolassa tehdään”. Kontulassa ei ole Vaasankatua eikä thai-hierontaa. Kontulassa ei myöskään ole hotellia eikä taidegalleriaa.”