Kadulla kuultua (Helsinki 2012)

Giants -tiimi on viettänyt viimepäivät kaupunkimme kaduilla ja kujilla kuunnellen jättien jupinaa ja juttuja…

KALLIOSSA KUULTUA:

Oon asunu 14 vuotta Kalliossa, oon mä varmaan aika kalliolainen. Erityistä Kalliossa… Rentous ja hälinä, elämä, jossa sattuu ja tapahtuu, paljon hyviä ihmisiä.

Sisarukset eivät halua tulla tänne, Kallio ei ole eliittikaupunginosa. Täällä ei ulkoiluteta minkkiturkkia sillä tavalla, täällä eletään, täällä on tosi kivaa.

Kun mä olin nuori, vanhemmat eivät halunneet päästää tänne pitkän sillan tuolta puolen, mutta tietysti tultiin silti Kallioon. Kalliota pidettiin vaarallisena ja siinä oli myös luokkaero.

Kallio on AITO!

Lempipaikka Kalliossa:
Wallininkujan SIWA, siellä on mukavia tätejä.

Jos Kallio olisi biisi..
Fredin Kolmatta linjaa.

Mitä tarkoittaa asia Kalliossa?
Se on kaiken summa.

Kalliolaisuus on kulttuurityöpajoja, kallioliikettä, kollektiivista kulttuuria, boheemiutta. Tietty on myös ihmisiä jotka vaan täällä ilman ideologista taustaa.

Ihmiset ovat Kalliossa toimijoita, eivät piiloudu asuntoon ja lukitse ovia.

Kallion imago on että “kaikki yhdessä”, mutta silti Kallio on poissulkeva.
“ME tehdään asioita yhdessä”, mutta kun Karhupuistoa kunnostettiin mukaan haluttiin vaan kivoja ja siistejä ihmisiä, ei pulsuja jotka siellä ennen oli ollut.

Kallion kasvot:
Karhupuiston karhu

Kalliossa hipsterit nauttivat punaviiniä, mutta on myös alan miehet, jotka nurmikolla pyörivät puteli kädessään. Vanhat tenat ja trendinuoriso, kaikki sulassa sovussa. Ei ole ihmettelyä, saa tulla pyjamassa ja myös puku päällä.

Paras mesta Kalliossa: kirjaston puisto.

Kallio on mainettaan parempi!

Paras mesta Kalliossa on siellä missä kaverit hengaa.

Musta on hienoa kun ihmiset vaan joutuu jonnekin (asumaan).

Nykyään Kallio on nuorisokylä.

Kallion kasvot: Tarja Halonen

Kallion kasvot: JONTTI JA SHAKA

Kallio on PUNK!

ULLANLINNASSA KUULTUA:

What does living environment mean to you?
It is just another way of being a foreigner, feeling out of place in different ways.

Describe Ullanlinna:
Uppedy, posh, lots of nice cafes, water and nature, people have strong ideas about Ullanlinna, like “are you REALLY leftists…what are you doing in Ullanlinna..?!” Ullanlinna has a strong identity.

Whats special about Ullanlinna?
Crossroad between artistic and boat communities, odd mix of community.
Cafes with writers and creative people.MARINA

How does the public image differ from your own experience about Ullanlinna:
Ullanlinna is much more diverse than the image of it.

What kind of music Ullanlinna would be?
As a musical style: contemporary classical music, like Steve Reich, minimalistic, but still everybody would go and see it, and everybody would get it.

Favorite places in Ullanlinna:
Parks, Kaivopuisto, cafes

Mitä asuinpaikka teille merkitsee? Mitä tarkottaa asua Ullanlinnassa?

Mä en haluis asuu missään muualla, tää on tosi nasta paikka, täällä on kaunista, talot ja puistot, ja lapsilla on turvallista olla täällä. Haluan asua täällä mummuksi asti.

Loistava paikka kaupunkiasumiselle lapsiperheen näkökulmasta: palvelut on tosi lähellä ja puistoja joka kulmalla, lapsilla on kaveriporukkaa kuin ennenaikaan lähiössä, tää on kuin kylä kaupungissa, kaikki tuntevat toisensa, täällä on kodikasta.

Mistä ullanlinnalaisuus koostuu?

Miljööstä, mistä vaan tuletkin kotiin, kotimatka on jo kaunis, kaunista ja vanhaa asuntokantaa, isoja puita, kotiintulemisen fiilis on tosi hieno.

Merellisyydestä. Ullanlinna on Helsingin eteläkärkeä, eikä siten ole mikään ohikulkupaikka, tänne tullaan ja sitten ollaan rauhassa, tänne ei eksytä vahingossa.

Julkikuva versus oma kokemus:

12 vuotta sitten asuin pari kuukautta kapteeninkadulla ja ajattelin että tänne en muuta koskaan, täällä on vaan tällasta hienostoporukkaa ja hienostorouvia ja pitäs olla kauhean hienot vaatteet aina päällä. Sitten vasta ns aikuisena on alkanut nähdä näiden kärjistysten ohi. Tottakai on sellaista hienostomeininkiä, mutta suurin osa porukasta on ihan tavallista ja arkista.Ullanlinna on paljon tavallisempi paikka kuin sen imago.

Jos ullanlinna olisi biisi?

Bo Kaspers orkesteri

Ullanlinnassa erikoista on meri ja keskustan läheisyys, pääsee liikkumaan helposti.

Lempipaikka Ullanlinnassa: skedepuisto eli Puble

Ullanlinnan musatyyli: 80-luvun musa, scarface

Julkikuva versus oma kokemus:
Porvarimaine, mutta ei rikkaat sillee oo erilaisii

Mistä koostuu ullanlinnalaisuus, mistä ullanlinnalaisen tunnistaa:
menestyksekäs työura, high status

Ullanlinnassa on vaikea tutstua ihmisiin.
Täällä on vanha kantis porukka, perusullanlinnalainen, sieltä löytyy ihan kaikkea: perintökämppien spurguja, jotka linnottautuu kulmakuppiloihin ja sit on niitä joilla on kaks helvetin isoa autoa, joilla ajetaan espooseen töihin joka aamu.Perus ullanlinnalainen on keski-ikäinen rouva, joka shoppaa lilly ja lally:ssa(perusmerkkikamaa myyvä liike, josta saa esim beessit chinot ja vaalean sinisen täydellisesti silitetyn paitapuseron, sen merkkilaukun ja rennot merkkitennarit.. ) Tai  kauniisti raidoitetuissa hiuksissa mennään AITOkauppaan ostamaan mansikkaa 48 euroa viis kiloo, kun sitä saa sadan metrin päästä puolet halvemmalla.

Perusullanlinnainen henki on kai että ei puututa toisten asioihin, kunhan et eroa massasta liikaa etkä häiriköi, sitten saa olla rauhassa.Ullanlinna on rauhallinen. Korttelikaupat! legendaarinen sikalaKympin päättärillä harmittomat skitsofreenikot saavat pyöriä ihan rauhassa, ei niitä kukaan täältä ole ajamassa pois. Ranta, joka on siisti ja elävä.

Jos Ullanlinna olisi musiikkia…
Rennonletkeää suomenruotsalaista musaa 🙂 -ja juomalaulut

LAUTTASAARESSA KUULTUA:

Itse en juuri perusta, mutta Larun symboli ja henkilö on pitkään ollut jo edesmennyt Tommy Taberman, mutta nyt Larussa on uudet tuulet koska Palefacesta voi kasvaa uusi Larun henki! Tätä muutos on, saari muuttuu!

Lauttasaari on tosi kiva paikka asua, rauhallinen ja lähellä merta, se on täydellinen meille kun ollaan lapsiperhe.

Mulla on koko ajan sellanen olo että oon kalliolainen larussa. Henkisesti Kalliossa, fyysisesti Larussa 🙂
Lauttasaaressa parasta on luonto. Luonto keskellä Helsinkiä! Loputtomat rannat, kaltsit ja jopa metsä.
Larun kiertää kahdessa tunnissa rantoja pitkin kävellen. Meloen aika ympäri on 1,45 h jos ei tuule 🙂

Lauttasaari on hyvä paikka asua stadissa, tässä on luontoo ja meri lähellä ja hyvä liikkua. Mä olen jalkaliittolainen, mulla ei ole autoa eikä korttia, täältä on hyvät yhteydet kulkea joka suuntaan. Täällä on hyvä sosiaalinen verkosto ja vihreetä, täällä on hyvii ihmisii.

Lauttasaaressa asuu ylempää keskiluokkaa, aika konservatiivista aluetta, mutta sitten on tätä nuorta verta ja onhan täällä aika paljon vihreitäkin ihmisiä jos katsoo äänestytuloksia.

Lauttasaari on vähän niinkuin iso kylä ja meri on lähellä joka paikassa. Täällä on turvallista
ja on kaikki palvelut mitä tarvitaan. Lauttasaari on lähellä kaupunkia ja kuitenkin niin kaukana siitä.

Larussa on omat alueensa. Vanha Laru jossa monenlaista sakkia, Vattuniemi uusrikkaillle ja Katajaharjun kalliit täysin suomenruotsalaiset alueet sekä hulppeat omakotitalot siellä yhdellä saarenosalla jonka nimeä en muista 😉

Ihmiset on Lauttasaaressa aika värittömiä, ne pukeutuu niinku orwellimaisesti, eli kaikilla on ne trendivaatteet päällä ja trendivärit joka kevät ja syksy, vähän ykstoikkosta ja ehkä vähän statusmaista olemista, mun mielestä vaan sellasta harmaata.

Kun näitä tapahtumia on nyt järjestetty enemmän niin varmaan alkaa olla sellaista lauttasaarelaisuutta. On ollut talkoita ja muita niin se yhdistää. Ja sitten on näitä nettiyhteisöjä, joissa on lauttasaarelaisia teemoja niin sekin yhdistää, enemmän kuin pitkään aikaan.

Pienyrittäjät ovat joutuneet lopettamaan täällä. Nyt on cafe Picnic ja on pankit, kampaamot, pizzeriat ja sitten on näitä keskiolutjuottoloita. Kaupunkikulttuuri on joka puolella käynyt tän saman ilmiön läpi, et kun tulee näitä kauppakeskuksia, jotka on syönyt sitä paikallisuutta, ei ole sellaista uniikkia tarjontaa, ei ole käsityöläisyyttä ja paikallisuutta. Mutta se on ihmisten valinta. Kyllä mun mielestä kuluttaja valitsee ruohonjuuritasolla sen mitä sitten saa ympärilleen. Esim jos sä ostat luomua, sitä sitten saa paremmin ja volyymi laskee kuluja.

Tunnen melkoista ulkopuolisuutta Lauttasaaressa. Sisäsiittoisuutta on koko lailla. Onneksi ns. vanhaan Lauttasaareen muuttaa koko ajan nuorekasta ja normituloista porukkaa muualta stadista.

Lauttasaarikuvaa ei mun mielestä missään kauheasti näy, ollaan kauhean huonoja mainostamaan itseämme. Ei sellaista julkista kuvaa kai oikein ole. Mun mielestä voitais olla ylpeämpiä siitä että ollaan lauttasaarelaisia.

Lauttasaaresta mummut ja muut pääsee kakskymppisellä suoraan Stockkalle, niillä on Stockkan kortti ja on trendikästä käydä siellä, siinä on oma status ja on kiva kävellä sen Stockkan kanssin kanssa ulos sieltä ja tulla Lauttasaareen sillä samalla bussilla 20.

Lauttasaaren maskotti vois olla citykettu. Meidän talon lähellä asuu citykettu, joka sai viime vuonna monta poikastakin. Ne leikki pihan lasten leluilla, kuten esim hyppynarulla.

Ylipäätään ihmiset ovat menettämässä oman identiteettinsä, ei ole sellaista juuriyhteyttä. Esim nelihenkisellä perheellä jokaisella on oma skriini ja nettiyhteys, eikä ne edes syö yhdessä, vaan käyvät ostaa jonkun saarioisten peruslätkän tai purkkiruokaa, joka lämmitetään mikrossa, eikä niillä ole edes yhteistä ruoka-aikaa. Sillon ei ole edes perheidentiteettiä, saati että olis suhdetta johonkin paikkaan tai kollektiivisuuteen.

Ei täällä sellaista kollektiivisuutta ole, et näe pahemmin ihmisten pelaavan petankkia naapurien kanssa puistossa. Koiran omistajat juttelee koirien kuulumiset, ne ketkä juttelee.

Julkisuuden käsitys varmaankin on että saari on varakkaiden ja varakkaille ja pitkälle tämä pitää paikkaansakin. Sitten on poikkeuksia 🙂 Paljon tullut myös lapsiperheitä putkiremppa-asuntoihin, joita on ollut nyt paljon myynnissä. Varmaan julkinen kuva kuvaa omaakin käsitystäni. En tunne yhteenkuuluvaisuutta alueen porukoiden kanssa. Olemme talomme nuorin pariskunta…ja muut ovat asuneet täällä iäisyyden, mutta minkäänlaista talkootoimintaa etc. ei ole. Ihmiset kyllä tervehtivät, mikä on tietenkin kivaa.

Ihmiset on hyvin irrationaalisia ja eksyneitä ja jos miettii sitten sitä ketjua eteenpäin..
Jos miettii et meidän nuoretkin on ihan hukassa.. Kun ihmiset elää yksin, jos mietitään ydinperhettä joka saa lapsen tai yksinhuoltajaäitiä, joka joutuu raskauden jälkeiseen masennukseen, koska synnytyksen jälkeen estrogeenimäärä istukassa on tosi korkee ja sitten on se gäppi ennekuin oksitosiinihormoni alkaa erittyä imetyksessä. Sit jos äiti on yksin tässä kohdassa niin syntyy tää ensimmäinen askel tähän ettei olekaan sitä sydän ja juuriyhteyttä, joka luo narsistisen persoonallisuushäiriön. Kun sulla ei ole vuorovaikutusta lähimmän aikuisen kanssa niin silloin katoaa yhteys siihen kuka sä olet. Intellektuaalisella ja älyllisellä tasolla voi silti pärjätä tässä maailmassa, mutta silloin ei juuri tunne mitään, eikä ole etiikkaa ja moraalia. Ja tästä sitten syntyy nää suuret traagiset kouluampumiset ja se että nuoret on niin pihalla itsestään. Perheitä pitäisi hoitaa alusta lähtien paljon paremmin, jolloin sä tunnet sen kollektiivisuuden tunteen, että hei jos naapuri voi hyvin niin mäkin voin hyvin. Tänä päivänä se on vaan että mulle, minä, minä, mulle ja mun fiilikset.

Lauttsaari on ollut mummoutumassa pitkään, mutta nyt on tää nuori sukupolvi. Aika suomenruotsalaista, ylemmän keskiluokan byrokraattia ja sit tietysti rantalaitumilla on tietysti näitä jotka omistaa vähän enemmän kuin tarvitsis omistaa.

Jos Lauttasaari olisi musaa…

Islanders ja Riki Sorsa

Roy Orbisonin Pretty Woman

Bridge Over Troubled Water

Jotain Kesäistä ja letkeää merellistä musaa.

Lempipaikka… Larun rannat.. ja kirjasto on kiva.

Lempipaikka Lauttasaaressa on noi “omat” kaltsit tuossa Pajalahdessa eli Pohjoiskaaren päässä. Toinen hieno paikka on lintutorni ja sitä ympäröivä pieni metsä sekä kaiken kaikkiaan koko etelänpuolinen ranta, jossa on pari uimarantaa ja toisaalla kallioita ja toisaalla niittymäistä maisemaa. Love it.